Et kai ikuisesti
katsos
kuin nuo lehdet
puusta putoaa
niinkuin
hiekka tiimalasissa
valuu
vaan
kuinka kauan
vielä jaksat
minun
unelmoidessa siitä
kun se
totta jo olla vois
Kesä 2014
niin mietin
hiljalleen hiljenevän,
illan aikaan
kuinka usein onkaan
hymy hiipinyt huulilleni
nauru näkynyt naamaltani
ei siksi
että muutoin
niinkään usein
hymyilisin
nauraisin
sillä niin on luontevaa
oikeiden ihmisten kanssa iloita
- Anza