Terveppä terve! Elikkäs ajattelin vähän raottaa mistä pohjustan tuota tekstiä. Osa runoista on ihan oikeiden fiilisten pohjalta syntyneitä, mutta toinen puoli onkin sitten syntynyt vähän toisenlaisin metodein. No mites se toinen puoli sitten? Olen huomannut miten suuri voima on musiikilla tunteiden esiintuomisessa. Elikkäs jos vaikka olisikin ollut mitä hilpein fiilis ja siitä lähtee sitte kuuntelee semmosta hyvinkin valittavaa ja surumielestä kipaletta ja pyrkii pääsemään tuohon tunnetilaan, niin siihen pystyn itse ainakin pääsemään. Tämä avauksena siksi jos joku saattuu ihmettelemään miten voin tarjota tälläisen päiväkirjaa muistuttavan kokoelman kaikkien luettavaksi, niin siis sitähän se ei ainakaan täysin ole. Se jääköön mysteeriksi mitkä teoksista on sitten lähempänä todellista elämää.
Siirrytäämpä sitten itse asiaan. Olkaa hyvät.
Sielunpeilit
katseittemme
hitaasti kohdatessa
käy toive mielelläni
katso hetki pidempään
toinen hetki perään
katso hieman syvemmälle
yhä vain syvemmälle
katso niin tarkoin
ettei sanoja enää tarvita
Kirkkaus
Niin kuin siinä
Olen
Ja tuo yhä ylemmäs hiipivä
Aurinko
Tapailee hiljalleen ympärilläin
Olevaa
Hetken kirkkaus
Kun en näe
Ja sen jälkeen kuin
Katseeni taas jotain tavoitti
Olit siinä
- Anza